Ruskean värin (b-alleeli) geenitesti griffoneille
Teksti: Marko Salmela

Vuoden 2008 alkupuoliskolla, hankittuamme kaksi tuontikoiraa ja tutkittuamme niiden sukutauluja, näytti siltä että niillä molemmilla oli mahdollisuus kantaa maksanruskeaa geeniä b, vaikkeivat ne toki sitä ilmiasussaan näytä.
Otin yhteyttä Suomessa melko tuntemattomaan hollantilaiseen geenilaboratorioon, josta vastattiinkin nopeasti sähköpostiini ja oltiin hyvin kiinnostuneita asiasta, ja ettei b-alleelitesti griffoneille varmastikaan olisi mikään ongelma, meidän vain pitäisi saada toimitettua ilmiasultaan maksanväriä ilmentävän griffonin verinäyte, jotta nähtäisiin mikä B-lokuksen löydetyistä geeneistä saa aikaan maksanruskean värin.
On nimittäin löydetty kolme eri geeniä, jotka saavat aikaan maksanväriä koirilla. Riippuu täysin rodusta, mikä geeni on kysymyksessä. Tarvittiin siis näyte, jossa varmasti olisi griffonien maksanruskean värin aikaansaava geeni.
Tässä vaiheessa astui mukaan kuvioihin Arja Mäkkeli. Soitin hänelle, kerroin asiani ja tiesin hänen kiinnostuvan. Hänelle nimittäin oli syntynyt pentue, jossa oli maksanvärinen pentu. Jos Arja tai hänen kasvattinsa omistaja saisi lähettyä näytteen Hollantiin, tarvittava aines olisi koossa, ja geenitesti voitaisiin tehdä.
Asia sai jäädä joksikin aikaa hautumaan sillä hänen kasvattinsa oli vielä kovin nuori, eikä siltä raaskinut ottaa vielä verinäytettä.
Kahden kennelin yhteistyön tuloksena tammikuussa 2009 oli tehty ensimmäinen värigeenitesti griffoneille! Testi paljastaa perimässä olevan, ilmiasussa näkymättömän resessiivisen b-alleelin olemassa olon yksilössä. Tietäen Suomen griffonkannassa olevan runsaasti maksanruskeaa väriä periyttäviä yksilöitä, voidaan tällä yksinkertaisella testillä paljastaa kantajat, ja näin ollen voidaan jalostuksellisesti päästä tästä väristä eroon.
Oli mielestäni tärkeää selvittää se, mikä geeni aiheuttaa rodussamme maksanvärin sillä joissain roduissa tuo geeni tuo mukanaan myös terveysongelmia, jopa hyvin vaikeita. Onni kuitenkin onnettomuudessa, ettei griffoneilla pitäisi olla nyt todetun perusteella väriin liittyviä terveydellisiä haittoja.
Jos asiaa ajattelee vielä hieman laajemmin, myös maksanvärisiä yksilöitä voitaisiin käyttää jalostukseen, edellyttäen että yhdistelmän toinen osapuoli ei ole tämän värigeenin kantaja DNA-testattu). Tällaisesta yhdistelmästä syntyneet pennut varmasti kantavat geeniä, mutta ne voidaan taas astuttaa sellaisella, joka ei sitä kanna...
Tällainen DNA-testi on siis hyödyksi monella eri tavalla kasvattajille.